Monet taiteilijat ympäri maailman joutuvat kohtaamaan sensuuria, pidätyksiä ja jopa kuoleman taiteensa vuoksi. Muusikkojen ja musiikintekijöiden ilmaisunvapautta puolustavan kansainvälisen Freemuse-järjestön raportin mukaan vuonna 2015 rekisteröitiin 469 tapausta, joissa taiteilijoiden ilmaisunvapautta on rajoitettu tai taidetta sensuroitu. Luku on vain jäävuoren huippu, sillä läheskään kaikista tapauksista ei saada tietoa. Lisäksi jää arvailun varaan, miten paljon esimerkiksi poliittinen paine on johtanut taiteilijoiden itsesensuuriin.
Kun kantaaottavat, toisinajattelevat – tai vaikkapa jotakin sukupuolta olevat taiteilijat saavat paljon yleisöä ja seuraajia, kiinnittyy heihin myös valtaapitävien huomio. Poliittiset ja erilaiset fundamentalistiset tahot ovat enenevissä määrin taiteilijoiden kimpussa, eikä yllättäne ketään, että Freemusen rekisteröimien tapausten määrä vuonna 2015 oli suurin Kiinassa. Muita kunnostautuneimpia olivat Iran, Venäjä, Burundi, Syyria ja Turkki.
Uhattuina oleville taiteilijoille on tarjolla määräaikaisia turvaresidenssejä maailmanlaajuisen Safe Haven -verkoston kautta. Safe Haven -kaupunkeja on yhteensä 50, ja niistä 30 on muissa Pohjoismaissa. Suomessa pysyviä turvaresidenssejä ei vielä ole, mutta toiminta on käynnistynyt lupaavasti. Helsingissä residenssitoiminta alkoi opetus- ja kulttuuriministeriön ja Pohjoismaisen kulttuuripisteen rahoituksella vuosina 2014–15 toteutetun pilotoinnin myötä, ja kuluvan vuoden ajaksi se sai rahoitusta Helsingin kaupungilta. Residenssien organisoinnista vastaa vastikään Euroopan parlamentin Euroopan kansalaisen palkinnolla palkittu Perpetuum Mobile ry yhdessä HIAP ry:n kanssa, ja yhteistyössä toimii laaja organisaatioiden verkosto.
Tänä vuonna Helsingissä toteutettujen lyhytaikaisten residenssijaksojen myötä kolme kotimaassaan uhattua taiteilijaa on saanut tauon vaikeasta tilanteestaan ja mahdollisuuden tehdä työtään hetken rauhassa. Samalla Suomeen on saatu mielenkiintoisia taiteilijoita työskentelemään, esiintymään, keskustelemaan, opettamaan ja tekemään yhteistyötä paikallisten taiteilijoiden kanssa. Nyt, hyvän alun jälkeen, toimintaan sitoutuminen pitkäjänteisesti on olennaista, eikä siihen ryhtymättömyyttä voi tässä ajassa järin uskottavasti perustella. Kun ilmaisunvapaus on uhattuna, sitä on puolustettava – mahdollisuus siihen ei ole itsestäänselvyys.