Piratismi ei ole nappikauppaa vaan miljoonaluokan laitonta bisnestä. Pelkästään Suomessa av-ala menettää arviolta 40 miljoonan edestä tuloja piratismin takia. Piratismi torpattaisiin toimeenpanemalla EU-direktiivit asianmukaisesti.
Laittomat IPTV-palvelut ovat tulleet rytinällä Suomen jo valmiiksi pienelle av-sisältöpalveluiden markkina-alueelle. Palveluja ylläpitävät rikolliset tarjoavat luvatta urheilu- ja av-sisältöjä maksamatta niistä mitään lähettäjäyrityksille ja muille oikeudenhaltijoille.
Kyse ei ole nappikaupasta: laittomilla palveluverkostoilla on miljoonia käyttäjiä ja EUIPO:n (Euroopan unionin teollisoikeuksien virasto) mukaan ne tuottivat EU-alueella jo vuonna 2018 rikollisille yli miljardin. Tekijänoikeusrikosten lisäksi kyse on usein myös rahanpesusta ja eri kyberrikoksista.
Av-piratismin määrää Pohjoismaissa tutkivan MediaVision AB:n mukaan maaliskuussa 2024 laiton IPTV-palvelu oli Suomessa käytössä jo 200 000 kotitaloudessa, ja suunta on kasvava. Palvelujen tyypillisen hinnoittelun perusteella laskettuna suomalaiset rahoittavat kansainvälistä rikollisuutta vuosittain ainakin jo 40 miljoonan euron edestä. Tämä on suoraan pois lailliselta av-alan sisältöliiketoiminnalta, oikeudenhaltijoilta ja verottajalta.
Hävikiksi määrä on kohtuuttoman suuri, ja kaiken lisäksi turha. Sitä olisi mahdollista pienentää hyvin yksinkertaisin ja ilmaisin keinoin: toimeenpanemalla EU-direktiivit asianmukaisesti.
Tiedonsaannilla anonyymiä piratismia vastaan
EU-lainsäätäjä on kyberturvallisuusdirektiivillä velvoittanut kaikki verkkotunnusvälittäjät keräämään asiakkaistaan tarpeelliset tiedot näiden tunnistamiseksi ja tavoittamiseksi tarvittaessa. Yhteisöasiakkaan osalta tämä tarkoittaa myös yrityksen nimissä toimivan luonnollisen henkilön tunnistamista.
Edelleen verkkotunnuksia välittävät yritykset on velvoitettu tarkistamaan tietojen oikeellisuus. Pelkästään näiden velvoitteiden toimeenpano EU-lainsäätäjän tarkoittamalla tavalla vähentäisi laittomia IPTV-palveluja tarjoavia sivustoja ja muuta verkkorikollisuutta. Into ylläpitää laitonta palvelua lopahtaa kummasti, kun sitä ei voikaan tehdä enää anonyymisti HongKongiin rekisteröidyn yrityksen nimissä tai Aku Ankan henkilöllisyydellä.
Suomessa toimivien verkkotunnusvälittäjien on ilmoitettava myös itsestään tarvittavat tiedot, ja Traficomin tulee varmistaa tietojen oikeellisuus. Välittäjää edustava luonnollinen henkilö on tunnistettava, jotta tälle voidaan tarvittaessa toimittaa oikeudelliset kirjelmät prosessioikeudellisesti pätevällä tavalla. Harmaalla alueella toimivat välittäjät eivät yleensä halua vastaanottaa oikeudellisia kirjelmiä, joten pelkästään tämän menettelyn tehokas toimeenpano saisi ne hakeutumaan todennäköisesti muualle.
Kyberturvallisuusdirektiivi velvoittaa verkkotunnusvälittäjät myös antamaan verkkotunnuksen haltijatiedot kaikille, joilla on niihin unionin tai kansallisen lain perusteella oikeus.
Muiden EU-maiden oikeudenhaltijat saisivat siis suomalaiselta verkkotunnusvälittäjältä tämän asiakkaan tiedot oikeudenloukkauksen perusteella, mutta suomalainen oikeudenhaltija ei. Nurinkurinen tilanne tulee korjata säätämällä vihdoin Suomessakin tiedonsaantioikeus lakiin EU-direktiivin mukaisesti.
IP-rikosten rangaistusmaksimin nosto välttämätön
Myös poliisin työkaluista on huolehdittava. Rikoslain maksimirangaistus IP-rikoksista – vain kaksi vuotta vankeutta – on EU-maiden alhaisin, ja rajoittaa poliisin tutkintakeinoja. Ruotsissa ja Tanskassa maksimirangaistus törkeästä tekijänoikeusrikoksesta on kuusi vuotta vankeutta, mikä mahdollistaa järjestäytyneen, rajat ylittävän rikollisuuden tutkintaan tarvittavat pakkokeinot.
Rangaistusmaksimi on nostettava myös Suomessa pohjoismaiselle tasolle vastaamaan laittoman IPTV-ilmiön ja muun verkkorikollisuuden vakavuutta. Suomen on hoidettava oma tonttinsa Euroopan ja Pohjoismaiden yhteisestä kyberturvallisuudesta.
Luovan alan kasvustrategia edellyttää asianmukaisia keinoja puuttua piratismiin. Laittomien palveluiden rahavirtojen ohjaaminen takaisin lailliseen liiketoimintaan hyödyttää koko yhteiskuntaa. On myös hallituksen velvollisuus huolehtia siitä, että Suomesta ei muodostu verkkorikollisuuden turvasatamaa eikä direktiivien tuomaa suojaa heikennetä.