Eräs tieteellinen aikakauslehti kysyi, voiko se julkaista verkossa lehdessä vuosina 1992 ja 1995 julkaistut artikkelini. Pyyntö oli osa lehden vanhojen vuosikertojen digitointi- ja verkkojulkaisuhanketta.
Hienoa, ajattelin. Sopii minulle ja tuen mielelläni sekä lehteä että hanketta. Vastasin kuitenkin vielä katsovani sopimuksen.
Lehti lähetti käyttämänsä sopimuksen. Se pohjautui cc-lisenssiin, joka sallii teoksen täysin vapaan edelleenluovutuksen, käytön ja muokkaamisen.
Sopimusehdotuksessa luki lisäksi näin: ”Muut saavat käyttää, kopioida, välittää, levittää ja esittää tekijänoikeuksiin kuuluvaa teosta sekä sen pohjalta tehtyjä muokattuja versioita, jos he mainitsevat teoksen alkuperäisen tekijän ja artikkelin DOI-tunnuksen.”
Jos siis antaisin julkaisuluvan lehden verkkoversioon, antaisin samalla kenelle tahansa oikeuden käyttää työtäni miten tahansa, milloin tahansa, missä tahansa – jopa muokattuna ja kaupallisesti.
Kysyin hämmästyneenä, miksi minun olisi luovuttava näin laajasti oikeuksistani. Kerroin, että en koskaan tee niin. Olen kirjoittanut ainakin 125 lehteen ja vain kerran edes lähes näin laajat oikeudet luovuttanut. Hollywoodissa ilmestyvä lehti noudatti Yhdysvaltain tekijänoikeuslakia, joka ei jättänyt minulle valinnanvaraa.
Ihmettelin lisäksi, miksi lehti edellyttää tekijöiden luopuvan näin laajasti oikeuksistaan, kun tarkoitus on ainoastaan julkaista lehden vanhat vuosikerrat verkossa. Se jopa estää päätavoitteen, arvelin, mikäli tekijät eivät halua vapaata edelleenluovutus- sekä muunteluoikeutta luovuttaa, mutta sallisivat ilomielin uudelleenjulkaisun verkossa.
Hanki se, mitä tarvitset
Sain ystävällisen vastauksen, jossa kerrottiin, että taustalla on Suomen Akatemian suositus tietyn cc-lisenssin käytöstä.
Katsoin Akatemian suositusta tieteellisten vertaisarvioitujen artikkelien julkaisemisesta. Kyllä, näin se suosittaa, mutta antaa muitakin vaihtoehtoja – eivätkä tekstini edes olleet tieteellisiä saati vertaisarvioituja. Lisäksi suositus listaa sellaisenkin lisenssin, jossa teoksen muuttaminen ei ole sallittua.
Mikä oli tarinan opetus? Kaavamaiset ja ylimitoitetut vaateet tekijänoikeuden luovuttamisesta voivat estää varsinaiseen päämäärään pääsyn. On järkevää mitoittaa oikeuksien siirtoon liittyvät toiveet omiin, todellisiin tarpeisiin.
Näin tekijänoikeustalous toimii. Oikeuksien ostaja tai saaja hankkii juuri ne oikeudet, joita tarvitsee ja tekijä luovuttaa vain ne oikeudet, joista sovitaan.
Antaisin ilomielin ja korvauksetta nämäkin artikkelini lehden verkkoversioon, kuten olen antanut vastaavissa tapauksissa joillekin lehdille. Ne tarvitsivat ja pyysivät lupaa vain uudelleenjulkaisuun, eivät kaikille maailman viestimille lupaa tehdä artikkeleilleni mitä tahansa.
Heikki Jokinen
YTM, vapaa toimittaja vuodesta 1986. Luovan alan tekijät ja yrittäjät ry:n puheenjohtaja.
Kuva: Riitta Supperi