Yksityisen kopioinnin hyvitys (ns.hyvitysmaksu) on luovan työn tekijöille maksettava korvaus siitä, että jokainen kansalainen saa tallentaa musiikkia, elokuvia ja muita laillisia teoksia omaan yksityiseen käyttöönsä. Digiaikana kopiointi ei ole kadonnut – sen taloudellinen merkitys on päinvastoin kasvanut, koska fyysisten tuotteiden kaupasta on siirrytty tallennus- ja striimausoikeuksien kauppaan.
Hyvitys perustuu EU:n tietoyhteiskuntadirektiiviin (2001/29/EY) ja se on kirjattu Suomen tekijänoikeuslakiin. Direktiivin tarkoittamaa kopiointia on esimerkiksi tv-sarjan tallentaminen digiboksille tai musiikkikappaleen tallentaminen puhelimelle. Kopioinnin määrä on pysynyt samassa suuruusluokassa vuodesta 2017 lähtien.
Direktiivin mukaan luovan työn tekijöille on korvattava kopioinnista aiheutuva taloudellinen haitta ja korvauksen tästä haitasta on oltava tasoltaan “fair compensation” eli kohtuullinen.
Suomessa yksityisen kopioinnin hyvitys maksetaan valtion budjetista (Pääluokka 29 » 80.Taide ja kulttuuri » 41.Eräät käyttöoikeuskorvaukset). Kun uusi budjettiperusteinen järjestelmä otettiin vuonna 2015 käyttöön, lakiin kirjattiin kriteerit ja menettelytavat, miten hyvityksen taso vuosittain vahvistetaan.
Lakisääteinen korvaus eikä harkinnanvaraista kulttuuritukea
Yksityisen kopioinnin hyvitys (ns. hyvitysmaksu) ei ole harkinnanvaraista kulttuuritukea. Se on EU-direktiiviin ja Suomen lakiin perustuva korvaus tekijöille siitä, että jokainen kansalainen saa kopioida ja tallentaa teoksia omaan käyttöönsä.
Se, miten direktiivin mukainen taso Suomessa vuosittain arvioidaan, säädetään tekijänoikeuslain 26 a pykälässä seuraavasti:
”Hyvitys maksetaan valtion talousarvioon otettavasta määrärahasta, jonka tulee olla määrältään sellainen, että sitä voidaan pitää kohtuullisena hyvityksenä teosten kappaleiden valmistamisesta yksityiseen käyttöön. Yksityistä kappaleen valmistamista ja sen yleisyyttä tutkitaan hyvityksen oikean mitoituksen määrittelemiseksi. Tutkimuksen tekee opetus- ja kulttuuriministeriön hyväksymä puolueeton tutkimuslaitos.”
Hyvityksen pitää siis olla määrältään kohtuullinen ja tämä kohtuullisuus arvioidaan viranomaisen vuosittainen teettämän kopiointitutkimuksen perusteella.
Yksityisen kopioinnin hyvitys on vaikuttava rahoitus paikallistason kulttuurille
Hyvitysvarat tilitetään luovan työn tekijöille kuten esimerkiksi näyttelijöille, ohjaajille, muusikoille, säveltäjille ja sanoittajille. Tilitykset maksetaan tekijänoikeusjärjestöjen kuten Kopioston, Teoston ja Gramexin kautta. Vuosittaisena tulona ne muodostavat tärkeän osan pienituloisten taiteilijoiden toimeentulosta.
Hyvitysvaroja käytetään myös tekijöiden yhteisiin tarkoituksiin, eli edistämään esimerkiksi elokuva-alaa ja musiikkikulttuuria kaikkialla Suomessa. Näitä apurahoja maksetaan Audiovisuaalisen kulttuurin edistämiskeskus AVEKin ja Musiikin edistämissäätiö MESin kautta. Kotimaisille tuotannoille ja tapahtumille kanavoituva tuki mahdollistaa monipuolista kulttuuritarjontaa koko Suomessa. Tuen avulla palvellaan maantieteellisesti kattavasti erilaisia yleisöjä, tuodaan työtä koko Suomeen ja edistetään myös suomalaista kulttuurivientiä.
Vuosien aikana hyvitysmaksusta on tuettu yli 3100 elokuvan tai muun audiovisuaalisen teoksen tekemistä sekä 10 000 kotimaisen musiikkitapahtuman tuotantoa. Kaikkiaan hyvitysmaksulla tuettuja kulttuurituotantoja on Suomessa yli 200 kunnassa
Yksityisen kopioinnin hyvitystä esitetään leikattavaksi
Hallituksen kehysriihessä keväällä 2024 yksityisen kopioinnin hyvitys päätettiin puolittaa 11 miljoonasta eurosta 5,5 miljoonaan euroon. Leikkaus on paitsi perusteeton, myös erittäin vahingollinen.
Leikkaus iskisi kipeästi koko luovaan alaan, joka on vasta ollut toipumassa korona-ajan kuopasta. Se vahingoittaisi taiteilijoita ja kulttuurialaa kahta kautta:
1) tekijänoikeusjärjestöjen kautta suoraan luovan alan ammattilaisille jaettavat korvaukset pienenisivät 50 %
2) kulttuurin edistämiskeskusten – MESin, AVEKin ja VISEKin – määrärahat vähenisivät samassa suhteessa, jolloin myös merkittävä osa niiden jakamasta tuesta luovan alan tapahtumille ja teoksille häviäisi. Tämä aiheuttaisi merkittäviä negatiivisia kerrannaisvaikutuksia tapahtumatarjontaan, kulttuurialan työllisyyteen ja taiteilijoiden toimeentuloon ympäri Suomen.
Hyvitysmaksun historia
Yksityisen kopioinnin hyvitys tunnetaan historiassa nimellä ”kasettimaksu”, koska vielä vuosituhannen alussa sitä perittiin kopiointia mahdollistavista laitteista ja välineistä.
Vuonna 2015 hyvitysmaksu siirrettiin maksettavaksi valtion budjetista. Budjetista maksettava maksu katsottiin hallinnollisesti tehokkaimmaksi tavaksi taata luovan työn tekijöille direktiivin velvoittama korvaus. Hyvityksen määräksi tuli neuvottelujen tuloksena 11 miljoonaa euroa.
Vaikka kasetit ovat jääneet jo kauan sitten historiaan, kopiointi ei ole kadonnut – se on vain muuttanut muotoaan. Digiajan teknologia antaa yksityisille henkilöille entistä laajemmat mahdollisuudet hyödyntää luovia sisältöjä: esimerkiksi tv-sarjan tallentaminen digiboksille tai musiikkikappaleen tallentaminen puhelimelle ovat edelleen direktiivin tarkoittamaa yksityistä kopiointia.
Hyvitysmaksun taso
Yksityisen kopioinnin hyvityksen määrä on nykytasolla noin 5 senttiä/kopiointikerta. Hyvityksen tasoa ei ole vuoden 2015 jälkeen kertaakaan nostettu. Siten korvauksen reaalinen taso on romahtanut vuosien varrella. Suomessa korvaus on pieni myös kansainvälisesti vertailtuna. Hyvitysjärjestelmän kehittäminen olisikin tärkeää kotimaisen luovan alan menestyksen edistämiseksi.
Jo vuonna 2015 arvioitiin, että 11 miljoonan euron taso hyvitykselle on liian pieni. Taloustutkimuksen vuonna 2017 tekemän selvityksen mukaan haitta oli tuolloin 32–44 miljoonaa euroa (nykyrahassa 38-52 milj. €). Eduskunnan sivistysvaliokunta totesi vuonna 2018 lausunnossaan, että silloisen hyvitysmaksun taso ”ei ole tosiseikkoihin pohjautuva paras arvio siitä, mikä on kohtuullinen hyvitys oikeudenhaltijoille heidän teostensa yksityisestä kopioinnista”.
Yksityisen kopioinnin määrän lain mukaisen seuranta on tehty Taloustutkimuksen vuosittaisella tutkimuksella, joka on suunnattu suomalaisille av- ja musiikkisisältöjen kuluttajille. Opetus ja kulttuuriministeriön teettämät tutkimukset osoittavat kopioinnin määrän pysyneen jokseenkin samana vuodesta 2017 lähtien. Vaikka kopiointia tekevien henkilöiden määrä on laskenut, tämä ei tarkoita, että kopioinnin aiheuttama haitta olisi laskenut.
Lisää luettavaa yksityisen kopioinnin hyvitykseen liittyen:
- Luovat alat ovat erittäin huolissaan kulttuurin ja taiteen valtionavustusten leikkauksista
- Eduskunta vaatii hallitukselta toimenpiteitä
- Luovat ry:n esitykset hallitusohjelmaan