Viime viikkoina saatiin vahvat näytöt siitä, että Suomen eduskunta ja Euroopan parlamentti tahtovat suojata luovaa työtä ja yrittämistä tekoälytoimijoiden hyväksikäyttöä vastaan.
Euroopan parlamentti linjasi maaliskuussa, että generatiivisen tekoälyn on toimittava tiukkojen läpinäkyvyys- ja tekijänoikeusvaatimusten mukaisesti juuri niin kuin EU:n tekoälyasetus edellyttää. Tämä tarkoittaa käytännössä kolmea asiaa:
Täysi läpinäkyvys. Tekoälytoimijoiden on kerrottava, mitä teoksia ne käyttävät mallien koulutuksessa.
Lisensointi. Tämä läpinäkyvyys mahdollistaa lisensoinnin samalla tavalla kuin kaikkeen muuhunkin teosten käyttöön.
Korvaukset. Oikeudenhaltijoille on maksettava asianmukaiset korvaukset – ja heillä on oltava oikeus kieltää teostensa käyttö (opt-out).
Nämä linjaukset ovat tärkeitä, koska ne vahvistavat Ai Actissa luotuja pelisääntöjä Euroopalle tilanteessa, jossa tekoälyn vaikutus luovaan alaan, mediaan ja yhteiskunnan perusoikeuksiin kasvaa nopeasti.
Samat linjaukset kuultiin monesta suusta, kun eduskunta kävi ajankohtaiskeskustelun tekoälyn vaikutuksista luovaan alaan. Ydinviesti sekä eduskunnasta että Euroopan parlamentista on selvä: innovaatiot ja tekoäly eivät voi rakentua luovan työn tekijöiden kustannuksella.
Tekoälyllä pitää olla reilu ja ennakoitava kehikko, jossa oikeuksia lisensoidaan ja korvaukset maksetaan sekä palveluista että niiden koulutuksesta.
Tekoäly ei luo vaan yhdistelee
Generatiiviset tekoälymallit eivät synny tyhjästä, vaan ne rakentuvat valtaville määrille ihmisten tekemiä teoksia, ääniä, esityksiä ja tuotantoja. Juuri siksi tekoälyn kehittämisessä on löydettävä tasapaino: innovaatiot ovat tervetulleita, mutta luovan työn tekijöiden oikeudet eivät ole neuvoteltavissa pois.
On selvää, että esimerkiksi tekoälyn kouluttaminen edellyttää etukäteistä lupaa ja sopimukseen perustuvaa lisensointia. Vain näin voidaan varmistaa, että luovan työn tekijät, esittävät taiteilijat ja tuottajat saavat sisällöistään asianmukaisen korvauksen. On myös tärkeää vahvistaa, ettei tekijänoikeuden rajoituksia, kuten tekstin- ja tiedonlouhintaa, voida käyttää oikeudenloukkausten keppihevosena. Tutkimusta varten tehdyistä rajoitussäännöistä ei saa tehdä porsaanreikiä, joilla mahdollistetaan kaupallinen toiminta.
Inhimillistäminen on inhimillistä
Meillä ihmisillä on tapana inhimillistää ilmiöitä ja laitteita, malliin ”Miksi tuo perämoottori päätti sammua juuri nyt, kun aurinkokin meni pilveen. Todellisuudessa perämoottori ei päättänyt yhtään mitään ja aurinkokin pysyi paikallaan.
Inhimillistämme tietysti tekoälyäkin. Todella paljon, koska tekoälypalvelut on suunniteltu käyttäytymään – taas inhimillistävä termi – ihmismäisesti. Puhumme tekoälyn ”kouluttamisesta”, sen ”tekemästä” sisällöstä ja siitä, mitä se ”osaa” tai ”ei osaa”.
Silti tekoäly on vain kehittyneempi tietokoneohjelma, joka yhdistelee siihen ladatun sisällön sirpaleista uusia sisältöjä käyttäen mallina sinne ladattuja sisältöjä. Kaikki tämä on tekijänoikeudellisesti relevanttia, puhuttiinpa sitten input-vaiheesta (ns. koulutus) tai output-vaiheesta, jossa tuotetaan uusia yhdistelmiä sisältösirpaleista.
Läpinäkyvyys on edellytys oikeuksien toteutumiselle
Kuten muutkin tietokoneohjelmat, tekoäly on hyödyllinen apuväline ja kehittäjilleen hyvä tuote. Tuon tuotteen valmistamista ja käyttöä koskevat kuitenkin aivan samat tekijänoikeuslait kuin muutakin maailmaa.
Siksi tarvitaan läpinäkyvyttä, lisensointia ja korvauksia niille, joiden työn tulosten varaan tuo hyvä tuote on rakennettu. Koulutussisältöä koskevat avoimuusvelvoitteet eivät ole muodollisuus, vaan edellytys sille, että oikeudenhaltijat voivat ylipäätään käyttää tekijänoikeuksiaan. Jos kukaan ei tiedä, millä sisällöillä malli on koulutettu, ei ole myöskään mahdollista sopia käytöstä tai saada korvauksia.
Vastuu koulutussisällön osoittamisesta on tekoälymallien kehittäjillä. Jos avoimuutta ei ole, on kohtuullista soveltaa käänteistä todistustaakkaa: suojattuja teoksia on käytetty koulutukseen ellei tekoälytoimija toisin osoita.
Oikeudenpidätykset, lailliset lähteet ja merkinnät
Luovan alan toimijoilla on EU:n tekijänoikeusasetuksen myös oikeus pidättää oikeutensa, eli kieltää teostensa käyttö tekoälyn koulutukseen. Näiden oikeudenpidätysten on oltava aidosti tehokkaita – myös silloin, kun ne on tehty edustajajärjestöjen verkkosivuilla. Samoin on selvää, ettei maksumuurin takaista tai käyttöehtojen vastaista sisältöä voida pitää ”laillisena lähteenä” tekoälyn koulutuksessa. Lähtökohta on yksinkertainen: teosten ja niiden esitysten hyödyntämisen pitää aina perustua lupaan ja sopimiseen.
Lisäksi tekoälyn tuottama sisältö on merkittävä selkeästi. Kuluttajilla on oikeus tietää, mikä on ihmisen tekemää ja mikä koneellisesti tuotettua. Samalla on pystyttävä jäljittämään, mitä suojattua sisältöä tekoälyn tuotosten taustalla on käytetty – tämä on keskeistä myös oikeuksien hallinnoinnin kannalta.
Erityistä huolta Europan parlamentissa herätti deepfake-teknologian nopea kehittyminen. Äänen, ulkonäön ja identiteetin väärinkäyttö voi aiheuttaa muusikoille ja esiintyville taiteilijoille vakavaa ja pysyvää haittaa. Tähän ilmiöön puuttumiseksi tarvitaan selkeitä ja rajat ylittäviä pelisääntöjä EU-tasolla.
Kyse ei ole teoriasta – vaan todellisista menetyksistä
Ilman lupia ja korvauksia koulutetun tekoälyn vaikutukset näkyvät jo nyt. Suomessa tekoälyyn nojaavat taustamusiikkipalvelut ovat vieneet satoja asiakkaita taustamusiikkilisensoinnilta, ja menetys on jo noin miljoona euroa vuodessa.
Kansainväliset arviot ovat vielä vakavampia: tutkimukset viittaavat siihen, että jopa neljännes – tai enemmän – musiikin tekijänoikeustuloista voi olla vaarassa, ellei sääntely ja lisensointi pysy kehityksessä mukana.
Eduskunnassa käyty keskustelu osoitti, että suunta on oikea. Seuraava askel on varmistaa, että nämä periaatteet myös toteutuvat käytännössä – niin meillä Suomessa kuin koko EU:ssa.