Luovat alat ovat merkittävä työllistäjä ja talouskasvun lähde. Kasvupotentiaalin realisoiminen on sen sijaan ollut haasteellista, sillä alan tarpeet ja julkisen puolen työkalut eivät ole kohdanneet erityisen hyvin vuosien varrella.
Luovien alojen talous on Suomessa kooltaan noin 17 miljardia euroa. Sen osuus Suomen BKT:sta on 3,1 prosenttia, mikä on noin prosentin alempi kuin EU-maiden keskiarvo. Pelkkä tilanteen normalisointi eli samalle tasolle nouseminen johtaisi jo merkittävään kasvuun. Tämän tavoitteen saavuttaminen ei ole lainkaan epärealistista, sillä OECD:n mukaan luovien alojen yritysten määrä ja työllisyys ovat kasvaneet kansainvälisesti katsoen nopeammin kuin muun liiketoimintatalouden.
Kasvusopimusten keinot käyttöön
Kohdennetun T&K-rahoituksen kaltaiset instrumentit puoltavat luovilla aloilla paikkaansa tietynlaisissa, mutta kuitenkin harvalukuisissa tapauksissa. Huomattavasti suurempia kumulatiivisia vaikutuksia voitaisiin saada joukolla pienempiä, konkreettisempia ja kustannustehokkaita keinoja. Näitä on esitelty viime vuonna valmistuneissa eri osa-alueiden kasvusopimuksissa.
Esimerkiksi monistettavien sisältöjen sopimuksessa on listattu keinoja aineettomien oikeuksien jalostusasteen kohottamiseksi, oikeuksien jatkohyödyntämisen edistämiseksi ja toimialarajat ylittävän yhteistyön kehittämiseksi.
Nämä suunnitelmat ovat jämähtäneet paikoilleen pitkälti siksi, että julkinen puoli ei ole pystynyt tai halunnut investoida edes pieniä taloudellisia ja henkilöresursseja viestintään, koordinointiin ja uudenlaisen vuorovaikutuksen puitteiden järjestämiseen.
Pienillä ja ketterillä toimenpiteillä voidaan saada monessa tapauksessa jopa parempia tuloksia kasvun suhteen kuin raskailla ja pitkäjänteisillä tutkimus- ja kehityshankkeilla. Äärimmäisen nopeasti kehittyvillä ja pääasiassa pienistä yrityksistä koostuvilla luovilla aloilla aika on kirjaimellisesti rahaa.
Data on kehitystyön kompassi
Jotta kasvun määrää ja toimenpiteiden vaikuttavuutta voidaan seurata, on tärkeää varmistaa, että meillä on yhteisesti sovitut mittarit ja KPI:t sekä luotettavat tiedonkeruumenetelmät.
Perinteisten liikevaihtoa ja työllisyyttä seuraavien koontilukujen lisäksi olisi tärkeää tuottaa yksityiskohtaisempaa tietoa mm. investointien ja tuotettujen sisältöjen määristä ja laadusta sekä kotimaisen IP-omistuksen arvosta.
Tiedonkeruuseen ja data-analyysiin on syytä investoida, jotta kasvuun sijoitettujen varojen tuottoa ja muita hyötyjä voidaan seurata ja arvioida pitkäjänteisesti. Tässä suhteessa esim. Tilastokeskuksen luovien alojen tiedonkeruuta koskevat leikkaukset johtavat tilanteeseen, jossa puolueeton vertailukohta puuttuu. Faktatietoa tarvitaan niin elinkeino- kuin kulttuuripolitiikassakin, sillä pimeässä on hankala suunnistaa ja valita suuntaa.