Yksityisen kopioinnin hyvitys ei ole harkinnanvaraista kulttuuritukea. Se on lain takaamaa korvausta, jonka tasoa ei voi romahduttaa pelkällä poliittisella sopimuksella.
Suomen perustuslain 2 § 3 momentissa säädetään oikeusvaltioperiaatteesta: ”Julkisen vallan käytön tulee perustua lakiin. Kaikessa julkisessa toiminnassa on noudatettava tarkoin lakia.”
Oikeusvaltiossa kaiken julkisen vallan tulee toimia lainsäädännön asettamissa rajoissa. Tämä koskee myös maan hallitusta. Hallituksen kehysriihen päätös puolittaa yksityisen kopioinnin hyvitys herättää suuren huolen tämän periaatteen noudattamisesta.
Direktiiviin perustuva lakisääteinen korvaus
Yksityisen kopioinnin hyvitys (ns. hyvitysmaksu) ei ole harkinnanvaraista kulttuuritukea. Se on EU-direktiiviin ja Suomen lakiin perustuva korvaus tekijöille siitä, että jokainen kansalainen saa kopioida ja tallentaa (mm. ladata kännykkään ja tietokoneelle) teoksia omaan käyttöönsä.
Hyvityksen taso ei ole jäsenmaan vapaasti päätettävissä, vaan sen pitää direktiivin mukaan olla ”fair compensation”. Se, miten tämä Suomessa arvioidaan, säädetään tekijänoikeuslaissa seuraavasti:
Tekijänoikeuslain 26 a pykälän mukaan ”Hyvitys maksetaan valtion talousarvioon otettavasta määrärahasta, jonka tulee olla määrältään sellainen, että sitä voidaan pitää kohtuullisena hyvityksenä teosten kappaleiden valmistamisesta yksityiseen käyttöön.
Yksityistä kappaleen valmistamista ja sen yleisyyttä tutkitaan hyvityksen oikean mitoituksen määrittelemiseksi. Tutkimuksen tekee opetus- ja kulttuuriministeriön hyväksymä puolueeton tutkimuslaitos.”
Hyvityksen pitää siis olla määrältään kohtuullinen ja tämä kohtuullisuus arvioidaan viranomaisen vuosittainen teettämän kopiointitutkimuksen perusteella. Molemmista on säädetty laissa. Siten hyvityksen taso ei ole asia, josta hallituksen kehysriihi voi vapaasti poliittisesti sopia.
Hyvityksen taso ei ole poliittisesti päätettävissä
Yksityisen kopioinnin hyvityksen taso perustuu direktiiviin, lakiin ja laissa säädettyyn vuosittaiseen tutkimukseen. Taso on vahvistettu viimeksi tutkimustulosten pohjalta vuoden 2023 valtion talousarviossa.
Jotta tämä lakisääteinen korvaus voitaisiin vuonna 2025 puolittaa, kopioinnin ja sen aiheuttaman haitan pitäisi puolittua parissa vuodessa. Sellainen ei tietenkään ole todennäköistä ja – mikä tärkeintä – hallituksella ei voi olla kristallipalloa, josta se etukäteen näkisi, että näin tulee vuonna 2025 käymään!
Koska hyvityksen määrä perustuu tutkimukseen, tuollainen päätös on yhtä korni kuin se, että päätettäisiin etukäteen poliittisesti, mikä on kesäkuun keskilämpötila vuonna 2025.
Järjestelmäuudistus altisti korvauksen valtiontalouden leikkauspaineille
Yksityistä kopiointia hyvitetään kaikissa EU-maissa. Niissä korvaus kerätään kuluttajilta eri tavoin tallennusvälineiden ja -palveluiden hinnoissa. Näin Suomessakin tehtiin vuoteen 2015 asti. Kansa kutsui systeemiä ”kasettimaksuksi”.
Hyvitysmaksu korvattiin Suomessa vuonna 2015 valtion budjetista maksettavalla hyvityksellä. Silloin luotiin myös edellä kuvaamani järjestelmä, jolla hyvityksen määrän kohtuullisuutta vuosittain arvioidaan.
Järjestelmäuudistusta tehtäessä luovat alat varoittivat, että valtion budjetista maksettava korvaus on altis valtiontalouden leikkauspaineille. Tämä riski on toteutunut useammin kuin lääkäri määrää.
Eduskunta puuttui leikkauspyrkimyksiin vuonna 2018
Mieleeni jäi erityisen vahvasti hyvityksen määrästä käyty kädenvääntö vuonna 2018. Silloinen hallitus esitti korvauksen alentamista 9 miljoonaan euroon, mutta eduskunta palautti sen 11 miljoonaan euroon.
Koska eduskunta käyttää korkeinta budjetti- ja lainsäädäntövaltaa, on hyvä katsoa tuon ajan kopiointimääriä suhteessa korvaustasoon.
Virallisen hyvitysmaksututkimuksen mukaan vuonna 2018 kopioitiin 261 miljoonaa musiikki- ja av-tuotetta. Tuon ajan 11 miljoonaa euroa on tämän päivän rahassa noin 13 miljoonaa euroa. Korvaustaso tämän päivän rahassa oli silloin melko tarkkaan viisi senttiä per kopio.
Verrataanpa tätä tämänhetkiseen korvaustasoon. Vuoden 2023 kopiointitutkimuksen mukaan kansalaiset kopioivat yhteensä 210 miljoonaa musiikki- ja av-tuotetta. 11 miljoonaa euroa tuottaa siis runsas 5 senttiä per kopio. Rahan arvon ja kopiointimäärien muutos on siis mennyt niin yhtä jalkaa, että korvaustaso on edelleen eduskunnan yksimielisesti vahvistamalla tasolla.
On syytä muistaa, että tämä 11 miljoonan hyvitys ei ole koskaan korvannut kuin pienen osan yksityisen kopioinnin aiheuttamasta haitasta. Taloustutkimuksen selvityksen mukaan haitta oli vuonna 2017 32–44 miljoonaa euroa, joka tekee nykyrahassa 38–52 miljoonaa euroa.
Tästä näkökulmasta edes kopiointimäärien puolittuminen ei olisi peruste puolittaa nykyistä korvausta.
Asia oikaistava budjettiriihessä
Hallituksen kehysriihi siis sopi hyvityksen leikkaamisesta 11 miljoonasta eurosta 5,5 miljoonaan euroon. Leikkaus on raju: korvaus alenisi nykyisestä 5,2 sentistä 2,6 senttiin/kopio.
Leikkaus vahingoittaisi kulttuurialaa kahdella tavalla. Ensin se leikkaisi 50 prosenttia tekijänoikeusjärjestöjen kautta taiteilijoille ja tuottajille maksettavia hyvityskorvauksia. Tämän päälle se leikkaisi liki samassa suhteessa kulttuurin edistämiskeskusten (MES, AVEK ja VISEK) määrärahoja.
Edistämiskeskusten määrärahojen puolittamisen vaikutukset olisivat katastrofaaliset ympäri Suomen. Puolet niiden jakamista tapahtuma- ja projektituista lakkaisi kaikissa maakunnissa.
Hallituksen kehysriihen päätös on siis ongelmallinen, tarkastelipa sitä sen oikeudellisten perusteiden tai käytännön vaikutusten kannalta. Siksi hallituksen tulisikin syksyn budjettiriihessä luopua leikkauksesta.
Leikkausuhka käynnistänee keskustelun järjestelmästä
Sen tämä leikkaussuunnitelma varmastikin tekee, että se saa useamman tahon miettimään budjettirahoitteisen mallin järkevyyttä. Ja erityisesti sen turvallisuutta tekijöiden, taitelijoiden ja tuottajien kannalta.
Suomen budjettipohjainen mallihan on EU-alueella poikkeus. Muissa EU-maissa hyvitys kerätään tavalla tai toisella tallennusväline- ja -palvelumarkkinoilta. Siellä hyvitysmaksu on päivitetty tähän päivään, eikä se rasita valtiontaloutta.
Oli mallista mitä mieltä tahansa, siitä ainakin pitää päästä eroon, että korvaukseen uhkaa kerta toisensa jälkeen tulla lakiin perustumattomia leikkauksia. Siitä huolimatta, että lakiin on kirjattu selvä prosessi korvaustason määrittelemiseen. Tahtoisin – tässäkin asiassa – luottaa siihen, että Suomi on oikeusvaltio.
Lue lisää: Yksityisen kopioinnin hyvitys on luovalle alalle elintärkeä