Nykyisen hallituksemme toimien myötä Suomen ammattikorkeakoulut ja yliopistot ovat joutuneet ennennäkemättömän suurten leikkausten kohteeksi. Luovat alat ovat vielä toistaiseksi säästyneet merkittäviltä leikkauksilta, mutta pelkään että vallitsevassa asenneilmapiirissä on vain ajan kysymys, milloin hallitus laittaa fiilaten ja höyläten myös niiden budjetin laadinnassa. On varmasti totta, että edellisen hallituksen aikaansaamattomuus ja parin aikaisemman hallituksen möhläilyt täytyy korjata jollain tavalla, mutta onko kansakunnan sivistyksestä säästäminen juuri se oikea tapa?
1950–1970 -luvuilla tehtiin Suomen tulevaisuuden kannalta aivan käänteentekeviä poliittisia päätöksiä mm. peruskoulu-uudistuksen ja musiikkioppilaitoksille myönnetyn valtionavun muodossa. Nämä viisaiden poliitikoiden ja virkamiesten kauaskantoiset suunnitelmat ovat johtaneet kärkisijoihin kansainvälisissä koulutusvertailuissa, aikaansaaneet ”Suomen musiikki-ihmeen” syntymisen ja tuottaneet maamme väkilukuun suhteutettuna valtavan määrän menestyneitä taiteilijoita sekä tieteentekijöitä. Tasavertainen ja kaikille ilmainen koulutusjärjestelmämme on myös heijastunut talouden kehitykseen nokioineen ja korkean teknologian hyödyntämisineen. Tätä taustaa vasten nykyään papukaijan lailla toistellut ”innovaatioilla Suomi nousuun” -höpinä tai ”Suomi-brändin luominen” tuntuvatkin absurdeilta: pyörän keksimisen sijaan panostetaan siihen, että muut uskoisivat Suomen olevan juuri se maa, jossa pyörä tullaan keksimään. Samalla pellepelottomiemme päivittäisiä puuroannoksia pienennetään, kehotetaan tehostamaan toimintaa ja toivotetaan tsemppiä vatsan kurnimisesta huolimatta.
Jonkinlaista ristiriitaa on siis havaittavissa 50 vuotta sitten vaikuttaneiden valtiomiesten ja tämän päivän poliittisten irtopisteiden keräilijöiden toiminnassa. Valtavalla työllä ja poliittisella tahdolla rakennetuista koulutusjärjestelmistämme ja -verkostoistamme löytyy epäilemättä tehotonta koodia kuin uusimmasta Windows-käyttöjärjestelmäversiosta konsanaan, mutta ydin toimii silti ja sovellukset pyörähtävät suhteellisen jouhevasti käyntiin tarjoten paljon luovaa potentiaalia alalle kuin alalle. Harmittomien koodinpätkien tuhoisia seurauksia aiheuttavan poistamisen sijaan kannattaisikin keskittyä uusien sovelluksien laatimiseen ja jo olemassaolevien maailmalle viemiseen.
Suomea ja minkäänlaista Suomi-brändiä ei ole työryhmistä huolimatta olemassakaan ilman nuorta, mutta käsittämättömän upeaa kulttuuriamme ja koulutuslaitostamme. Toivonkin, että hallituksemme kääntää kelkkansa ajoissa ja tekee ensimmäiset jopa perustuslakivaliokunnassa heittämällä läpimenevät päätöksensä: koulutusleikkauksien perumisen ja suomalaisen kulttuurin kehittämisen asettamisen merkittävimmäksi kärkihankkeeksi.