Kuinka paljon taiteilijan ja tuottajayrittäjän tulee saada korvausta siitä, että kansa saa laillisesti kopioida hänen tekemäänsä musiikkia, elokuvia ja tv-ohjelmia?
Tästä jouduttiin yllättäen vääntämään kättä hallituksen budjettiriihessä. Valtion kirstunvartija eli valtiovarainministeriö esitti, että hyvitystä pitäisi leikata nykyisestä 11 miljoonasta eurosta 7 miljoonaan euroon. Tämä olisi tiennyt noin 36 % pudotusta vuodessa!
Onneksi hallitus sopi budjettiriihessä toisin. Hyvitys säilyy 11 miljoonassa eurossa vuodet 2020 ja 2021. Lämmin kiitos tästä kaikille budjettiriiheen osallistuneille!
Hyvitysmaksun merkittävyydestä
On selvää, että valtion kirstunvartiat tekee vain työtään, kun etsii valtiolle säästöjä. Tämä leikkaus olisi kuitenkin ollut monella tapaa väärä ja vahingollinen ratkaisu.
Ensinnäkin, hallitus on päättänyt uudistaa hyvitysmaksujärjestelmää ja eduskunta on selvästi viestittänyt, että hyvityksen tason pitää pysyä 11 miljoonassa siihen asti, kunnes järjestelmä on uudistettu. Esimerkiksi valtiovarainvaliokunta kirjoitti mietinnössään, että ”opetus- ja kulttuuriministeriö esittää vuosia 2020–2023 koskevan kehyspäätöksen valmistelussa, että määräraha säilyy 11 miljoonassa eurossa, kunnes ratkaisu hyvitysjärjestelmän uudistamisesta on mahdollista tehdä”.
Toiseksi tämä yli 36 prosentin leikkaus vahingoittaisi pienituloisten taiteilijoiden taloutta ja vaarantaisi yli 500 kulttuuritapahtumaa ja -hanketta maakunnissa. Yksityisen kopioinnin hyvitys on nimittäin sekä Musiikin edistämissäätiön MES:in että AV-alan edistämiskeskuksen AVEKin pääasiallinen rahoituslähde.
Yli kolmanneksen leikkaus näiden molempien edistämistukiin olisi vaikuttanut kulttuurialalla ja maakunnissa kuin viikate.
Kolmanneksi, nykyinen 11 miljoonan euron hyvitys on vielä kaukana siitä haitasta, jota yksityinen kopiointi aiheuttaa luoville aloille. Kopioitujen tiedostojen aiheuttama markkinahäiriö digiaikana on aivan eri luokkaa kuin aiemmin.
Taloustutkimuksen eduskunnan valiokunnille 2018 esittämän selvityksen mukaan vahinko on noin 32–44 miljoonaa euroa vuodessa. Sen verran vähemmän kuluttajat käyttävät rahaa äänite- ja av-tuotteiden kauppaan ja striimauspalveluihin.
Kohti uudistusta digiajalle
Ajat ovat muuttuneet niistä ajoista ”kun isä lampun osti”. Entisaikaan kuluttaja pystyi tekemään vain heikompilaaatuisen kopion aidon tuotteen äänite- tai kuvasisällöstä. Mutta kaikki tiesivät, että vaikka c-kasettia kyllä kuunneltiin, se ei ollut sama tuote kuin kaupasta ostettu vinyylilevy.
Tänään on toisin. Fyysisten tuotteiden sijaan me ostamme yhä useammin pelkkiä ääni- ja kuvatiedostoja tai oikeuden striimata niitä. Vaikka laki ei ole muuttunut miksikään, maailma on muuttunut: digiaikana kuluttaja kopioi varsinaisen tuotteen – ja kopioinnin tuoma haitta on sen mukainen.
Kiitos hallitukselle hyvistä päätöksistä. Nyt jäämme odottamaan hallitusohjelman mukaista hyvitysmaksun uudistamista. Kulttuurialalla odotetaan, että lopputuloksena on oikeudenmukainen ja vakaa järjestelmä. Sellainen, joka aidosti korvaa sen vahingon, mitä yksityinen kopiointi aiheuttaa digiaikana tekijöille ja luovalle alalle.