Suomi on ainoa EU-maa, jossa ihmisten oikeus kopioida teoksia omaan käyttöönsä hyvitetään verovaroista. Järjestelmä tulisi korjata niin, että yksityisen kopioinnin hyvitysmaksu kytketään tallennuslaitteisiin tai nettiyhteyteen, kuten muualla EU:ssa. Tämä on ainoa tapa, jolla hyvitys voidaan toteuttaa kaikille reilulla tavalla. Kuluttajalle kyse on pikkusummista, mutta suuresta summasta taiteilijoiden menetetyissä tuloissa.
Suomi rikkoo EU-oikeutta. Suomi on ainoa EU-maa, jossa yksityisen kopioinnin hyvitys rahoitetaan veroilla. Selvityshenkilö hovioikeudenneuvos Kristiina Harenko osoitti alkuvuodesta julkaistussa selvityksessään, että Suomen malli rikkoo EU-oikeutta. Tämä on sekä mainehaitta että oikeudellinen riski Suomelle. Enää ei siis voi keskustella siitä, pitäisikö Suomen systeemi muuttaa, vaan siitä, kuinka nopeasti se pystytään tekemään.
Lasku kuuluu lataajalle eikä veronmaksajalle. EU-tuomioistuimen päätökset osoittavat, että hyvitys pitää pyrkiä kohdentamaan mahdollisimman hyvin niihin henkilöihin, jotka kopioivat ja lataavat maksutta teoksia. Siksi muissa EU-maissa hyvitys kerätään tallennuslaitteiden ja -palvelujen hinnassa. Suomen pitää toimia samoin.
Onneksi siihen on helppoja tapoja. Koska tallentamista varten tulee aina olla nettiyhteys ja jonkin sortin laite, on reilumpaa, että maksu kytketään jompaan kumpaan. Tällä hetkellä kopioinnista maksavat ihan kaikki ihmiset ja yritykset, jotka maksavat veroja.
35 senttiä kuukaudessa voisi riittää. Selvityshenkilön mukaan maksua voisi kerätä jopa pelkästään nettiliittymien hinnassa. Hänen arvionsa mukaan kohtuulliseen hyvitykseen riittäisi noin 35 senttiä kuukaudessa. Jos sitä kerättäisiin niiden lisäksi vaikkapa kännyköiden hinnassa – niitä myytiin COTEChin mukaan vuonna 2023 noin 2,3 miljoonaa – vuotuiset summat pienenisivät tästäkin.
Ajat muuttuvat, Eskoseni. Olennaista on ymmärtää, että Suomen nykyisen EU-oikeuden vastaisen veromallin ja vanhan kasettimaksun väliin on jo syntynyt uusia simppeleitä malleja kerätä tällaisia korvauksia. Hyvä esimerkki on verkkotallennuksesta maksettava palvelumaksu. Sellaista kerätään Elisa Viihteen tyyppisiltä palveluntarjoajilta, jotka tarjoavat pilvitallennusta televisio-ohjelmien tai muun sisällön tallentamiseen. Palvelun tarjoajat lisäävät maksun kuluttajan kuukausihintaan ja tilittävät sen tekijänoikeusjärjestöille, jotka jakavat korvaukset edelleen oikeudenomistajille eli esimerkiksi taiteilijoillle ja tuottajille.
Vain kolmannes EU:n keskitasosta. Suomen veromallissa on muitakin ongelmia kuin maksun keräämistapa. Sen tuottama hyvitys on hovioikeudenneuvos Kristiina Harengon selvityksen mukaan vain noin kolmasosa siitä, mitä EU-maissa keskimäärin. Onko Suomi joko niitä köyhempi tai kulttuurivihamielisempi? Tuskin kumpaakaan – mutta siinä vain kävi niin, että veromallin 11 miljoonan euron lähtötaso sovittiin poliittisesti, eikä silloin tutkittu kopioinnin aiheuttamaa haittaa.
Latauksia yli miljardilla euroa. Yksityisen kopioinnin oikeutta käyttää yli 700 000 suomalaista, ladaten ja kopioiden maksutta 156–183 miljoonaa musiikki- ja elokuvatiedostoa ja noin 600 miljoonaa sivua kirjoja, kuvia ja muita tekstiaineistoja. Tavallisilla e-tuotehinnoilla tämän aineistomassan arvo on yli miljardi euroa.
Mitä ilmaisvaihtoehto vaikuttaa hintoihin? On tutkittu tosiasia, että kopiointi vähentää luovan alan myynti- ja striimaustuloja. Siksi EU-direktiivi edellyttää, että yksityisestä kopioinnista järjestetään kohtuullinen hyvitys (”fair compensation”). Tämä hyvitys ei ole kulttuuritukea. Se on korvausta siitä, että Suomen lain mukaan kuluttajat saavat kopioida myyntituotteita ilmaiseksi. Tämä vaikuttaa tietysti hintoihin ja myyntimääriin. Vertailuna voi miettiä, mitä autot maksaisivat, jos jokaisella meistä olisi taikasauva, jolla voi kloonata itselleen ilmaiseksi minkä vaan kadulla näkemänsä auton.
Haittaa on tutkittu. Direktiivin ja tekijänoikeuslain mukaan hyvityksen tulisi olla kohtuullinen. Kohtuullista korvausta arvioitaessa on otettava huomioon, mitä mahdollista vahinkoa oikeudenhaltija kärsii toimista. Tutkimusten mukaan nykyisillä kopiointimäärillä vahinko on jo pelkästään musiikin ja av-aineiston osalta 46 miljoonaa euroa. Tämän päälle tulee vielä 600 miljoonaa sivua kirja-, kuva- ja lehtimateriaalia.
Epäreilumpi malli kuin muualla. Suomi on ainoa EU-maa, joka kerää tämän hyvityksen yleisillä veroilla, kaikilta veronmaksajilta eläkeläisistä yrityksiin. Summa ei tietenkään ole nuppia kohti iso, mutta ei sekään ole reilua, että kaikki maksavat huolimatta siitä, onko tosiasiallista mahdollisuutta tallentamiseen vai ei. On myös hyvä kysymys, miksi Suomessa veronmaksajat kantavat taakan maksusta, joka kaikkialla muualla kerätään markkinoilta, joilla pääroolia näyttelevät Honorin, Huawein, Applen ja Microsoftin tyyppiset yritykset?
Yhteenveto artikkelista
- Suomi on ainoa EU-maa, jossa yksityisen kopioinnin hyvitys maksetaan verovaroista
- Suomen hyvitysmaksumalli rikkoo EU- ja tekijänoikeutta ja on korjattava nopeasti
- Hyvitysmaksun tulee kohdistua sinne, missä yksityinen kopiointi tapahtuu – ei kaikkiin veronmaksajiin
- Hyvitysmaksu voidaan kerätä helposti nettiliittymien tai tallennuslaitteiden lisämaksulla, esimerkiksi nettiliittymässä 35 snt/kk riittäisi kohtuulliseen korvaukseen
- Nykyinen yksityisen kopioinnin hyvitystaso Suomessa on vain kolmannes EU-keskitasosta eikä vastaa todellista haittaa, jonka yksityinen kopiointi aiheuttaa tulonmenetyksinä luovan työn tekijöille
- Yksityisen kopioinnin mittakaava on valtava – Suomessa ladataan vuosittain yli miljardin euron arvoinen aineisto ilmaiseksi yksityiseen käyttöön
- Veromalli on epäreilu ja poikkeuksellinen – muualla maksun kantavat markkinatoimijat, eivät veronmaksajat – hyvitysmaksujärjestelmä on uudistettava!