Luovan talouden kasvustrategia tarjoaa selkeän suunnan, mutta miten tavoitteet muutetaan kasvavaksi liikevaihdoksi ja uusiksi työpaikoiksi? Oikein kohdennetuilla resursseilla ja fiksulla sääntelyllä saamme aikaan merkittävää kasvua. Uusia ratkaisuja voidaan toteuttaa jopa ilman valtion lisärahoitusta, kirjoittaa Jari Muikku, Suomen Musiikkikustantajat ry:n toiminnanjohtaja.
Valtioneuvoston viime vuonna julkaisema Luovan talouden kasvustrategia 2025–2030 oli merkittävä avaus: ensimmäistä kertaa luoville aloille laadittiin poikkihallinnollinen, konkreettisiin toimenpiteisiin sidottu kasvuohjelma. Samoja päämääriä tukee myös Kulttuuripoliittinen selonteko, jonka tavoitteet ulottuvat 2040-luvulle asti. Päättäjille nämä paperit tarjoavat selkeän näkymän siihen, millaisia tuloksia voidaan saavuttaa panostamalla luoviin aloihin.
Luovien alojen kokonaistyöllisyysvaikutus vuonna 2024 oli noin 128 000 henkilötyövuotta ja taloudellinen arvo yhteensä 16,6 miljardia euroa. Yksityisen sektorin osuus tästä oli noin 13,3 miljardia euroa. Strategian tavoite on kasvattaa luovien alojen liikevaihtoa 25 prosentilla ja työllisyyttä 10 prosentilla vuoteen 2030 mennessä. Kasvu tarkoittaisi myös suurempaa verokertymää ja vahvempaa vientiä.
Vaikuttavuutta saadaan aikaan pienilläkin panostuksilla
Luovan talouden kasvustrategia sisältää runsaasti luovien alojen eri osa-alueita koskevia toimenpide-ehdotuksia. Olennaista on, että tavoitteiden saavuttaminen edellyttää panostamista koko ohjelmaan, ei vain pistemäisiin toimenpiteisiin.
Seuraavaksi on esitetty muutamia konkreettisia esimerkkejä siitä, millaisia tuloksia voidaan saavuttaa:
- Sääntely voi tuottaa suoraa rahoitusta kotimaiseen tuotantoon. Strategiassa esitettyä tilausohjelmapalveluiden investointi- ja maksuvelvoitetta koskevaa lakiesitystä käsitellään eduskunnassa kuluvan syksyn aikana. Toteutuessaan tämä AVMS-direktiivin mukainen velvoite toisi arvioiden mukaan jopa 15–25 miljoonaa euroa lisää kotimaisen av-alan tuotantoon. Tämä tapahtuisi ilman uutta valtion rahoitusta, vain kansainvälisiä suoratoistoyhtiöitä velvoittamalla.
- Pieni panostus neuvontaan tuottaa ison vipuvaikutuksen. Suomen aineeton pääomakanta on vain 66 prosenttia Ruotsin tasosta, ja innovaatioiden tuottavuusvaikutus on Ruotsissa 17-kertainen Suomeen verrattuna. IP:tä koskevat koulutus- ja neuvontatoimenpiteet, jotka kohdennetaan erityisesti pk-yrityksille, on halpa toimenpide, jolla on suuri vipuvaikutus.
- Kasvusopimukset tarvitsevat koordinaatioresursseja, eivät suuria avustuksia. Tähän mennessä on laadittu kolme kasvusopimusta (av-ala, monistettavat sisällöt sekä tekstiili ja muoti), ja uusia ollaan jo valmistelemassa. Niiden toimeenpano on takkuillut, koska toimialajärjestöillä ei ole ollut resursseja koordinoida toimenpiteitä. Pieni ja oikein kohdennettu resursointi auttaisi merkittävästi alan yritysten itse tärkeimmiksi ja potentiaalisimmiksi katsomien kasvutoimenpiteiden toteuttamisessa.
- Maakuvatyö tukee laajemmin vientiä. Suomalaisen kulttuurin heikko tunnettuus maailmalla rajoittaa kaikkien luovien alojen vientiä. Systemaattinen luovien alojen huomiointi suurlähetystöjen ja Team Finland -verkoston työssä on kustannustehokas tapa vahvistaa Suomi-kuvaa. Hyöty valuu myös muille vientialoille, joille luova osaaminen tuo lisäarvoa kuten muotoilun tuottaessa hyötyä teollisuudessa.
- Pienten yritysten kasvu suuremmiksi tuo eniten verotuloja. Tilastot osoittavat, että suuret yritykset tuottavat valtaosan toimialakohtaisesta liikevaihdosta esimerkiksi peli- ja av-alalla. Strategian tavoite kasvattaa suurten ja keskisuurten yritysten määrää muutamilla kymmenillä on realistisempi ja vaikuttavampi keino kasvattaa tulo- ja verokertymää kuin pelkkä mikroyritysten määrän lisääminen. Yksi keino kasvun vauhdittamiseen on kehittää alan erityispiirteet huomioivia, räätälöityjä rahoitusinstrumentteja.
Mitä päättäjien kannattaa tehdä nyt
Kasvustrategian toimeenpano nojaa kehyspäätösten ja talousarvioiden puitteisiin – uutta massiivista rahoitusta ei vaadita. Sen sijaan tarvitaan poliittista tahtoa kohdentaa olemassa olevia resursseja uudelleen: neuvontapalveluiden terävöittämiseen, kasvusopimusten koordinaatioon ja sääntelyratkaisuihin, jotka eivät maksa valtiolle mitään mutta tuovat rahaa kotimaiseen tuotantoon.
Luova talous ei ole marginaali-ilmiö – se on jo nyt kansantalouden kokoluokaltaan keskisuuri toimiala. Sen kasvupotentiaali on tunnistettu, mutta jäänyt hyödyntämättä. Strategia tarjoaa kasvun edellyttämät työkalut, mutta toimeenpano ratkaisee, jääkö potentiaali vain paperille.