Ensin kulttuurialaan iski korona, sitten hallitus. Se ei vain leikkaa vaan murjoo kenttää ennennäkemättömällä tavalla. Tätä menoa alallemme aiheutetaan samankaltaista lajikatoa mitä metsäteollisuus on saanut aikaan Suomen metsissä avohakkuilla.
Opetus- ja kulttuuriministeriön budjetti on noin 8 miljardia. Kulttuurin osuus siitä on runsas 0,5 miljardia eli yksi kuudestoistaosa. Hallitus leikkaa nyt koko OKM:n budjetista 60 miljoonaa. Jos tämä sopeutus olisi jaettu tasaisesti koko OKM:n budjettiin, kulttuurista olisi otettu vain 4 miljoonaa, mutta hallitus päättikin leikata kulttuurista neljän miljoonan sijaan 17,4 miljoonaa. Siis neljä kertaa enemmän kuin muusta!
Kulttuurin kannettavaksi siirretty ylimääräinen 13,4 miljoonan euron säästö olisi hyvällä tahdolla voitu kohdentaa tasapuolisemmin koko budjettiin ilman että se olisi aiheuttanut kulttuurielinkeinon ahdinkoa.
Ihmettelemme, miksi hallitus tuhoaa työtä, johon investoitu euro tulee taloustutkimusten mukaan moninkertaisena takaisin. Miksi tuhotaan alaa, joka kasvattaa valveutuneita ja henkisesti kestäviä kansalaisia? Taiteilijat luovat työpaikkoja, ostavat pienyrittäjinä toisilta yrityksiltä palveluja ja maksavat veroja. Kun katsoja tulee vaikkapa teatteriin, hän käyttää samalla rahaa myös ravintola- liikenne-, majoituspalveluihin.
Monelle kulttuuri on yhtä elintärkeää kuin D-vitamiini. Puutostila näkyy nopeasti alakulona, tylsistymisenä ja tyhmistymisenä. Kulttuuri on rihmasto, jossa me tarvitsemme myös vähälevikkistä runoutta, outoja lyhytelokuvia, kokeellista musiikkia ja mieltä askarruttavia maalauksia, jotta saamme aikaiseksi kansallisia ja kansainvälisiä suuren yleisön menestysteoksia.
Nyt hallitus on rikkomassa esimerkiksi vuosikymmeniä rakennettua kaupunginteatteriverkostoa ja murentamassa alueellista tasa-arvoa. Leikkaukset osuvat erityisen pahasti Itä-Suomeen.
Hallitus tuhoaa myös suomalaisen elokuvan kasvualustaa rysäyttämällä kertaheitolla AVEKin eli audiovisuaalisen taiteen keskuksen rahoituksen puoleen.
Moni kansalainen ei ehkä ymmärrä, että AVEKin, musiikin edistämissäätiö MESin, kirjallisuuden edistämissäätiö KIDEn sekä visuaalisen taiteen edistämiskeskus VISEKin kautta tuet ovat lakisääteistä korvausta siitä, että kansalaiset saavat kopioida toisten biisejä, elokuvia ja tv-sarjoja omaan yksityiseen käyttöönsä.
Kompensaatio pohjautuu EU-direktiiviin ja tekijänoikeuslakiin ja on tähänkin asti ollut liian matala kopioinnin aiheuttamaan haittaan nähden. Kopioinnin arvioitu haitta on 46 miljoona euroa menetettyinä myyntituloina. Nyt tämä alun alkaenkin liian pieni korvaus vielä puolitetaan 11 miljoonasta 5,5 miljoonaan. Samalla leikkautuu myös elintärkeä tuki tekijöille ja alueellisille musiikki- ja elokuvatapahtumille.
Hakkuut suoritetaan tehokkaasti; uuden kasvaminen onkin pidempi prosessi. Kulttuuriala on valmis osallistumaan talkoisiin mutta vaadimme oikeudenmukaisuutta. Konkareina emme ole huolissamme itsestämme mutta nuoren polven tekijät ovat pian yhtä kodittomia kuin itäsuomalaisen metsähakkuuaukean kuukkelit.
Virpi Suutari, elokuvaohjaaja
Martti Suosalo, näyttelijä
Kirjoitus on julkaistu aiemmin Helsingin Sanomien mielipide-palstalla 10.11.2024