Mikä saa tekemään taidetta, millaista on luova työ ja miten taiteilija ansaitsee leipänsä? Viisi taiteilijaa kertoo työstään.
“Luovuuteni ja tekijänoikeudet ovat tuotantolaitokseni”
Satu Rämö, kirjailija, kirjoittaja ja luovan alan yrittäjä
“Minusta on mukava kertoa tarinoita, saada ihmiset liikuttumaan, kokemaan jotain uutta, katsomaan maailmaa uudesta näkökulmasta. Että voin omalta osaltani auttaa heitä viihtymään elämässään paremmin ja kestämään mahdollisia vastoinkäymisiä.
Itse kirjoitustyö on yhdistelmä omaa elämää ja tiukkoja aikatauluja. Saan elämästä ajatuksia ja inspiraatiota. Tiukat aikataulut ja prosessi tuovat työhän draivia. Nämä yhteensä ovat mun kirjatehtaani.
Kirjoitan 2–3 tuntia päivittäin. Saan aikaan noin kuusi sivua päivässä. En kirjoita kerralla valmista vaan kirjoitan tekstin monta kertaa uudestaan.
Yhden täyden kahdeksan tunnin työpäivän aikana menee aina viisi tuntia kaikkeen muuhun, laskujen maksusta sähköposteihin vastaamiseen. Tämä työ vaatii itsekkyyttää, koska se ei näy muille fyysisesti vaan kaikki tapahtuu päässäni. Esimerkiksi kun annan hahmolleni tunteita, minun pitää elää ne läpi. Esimerkiksi menettämisen tunteeseen eläytyminen on henkisesti raskasta.
Olen kirjoittanut 20 vuotta kirjoja mutta vasta nyt voin tehdä sitä täysipäiväisesti työnä. Tämä on mahdollista eri kanavista tulevien tekijänoikeuskorvausten ansiosta. Tekijänoikeudet ovat suurin varallisuus, mitä luovan alan yrittäjällä on. Minulla ei ole tehdaskiinteistöjä tai raaka-aineita, joista jalostaa tuotteita. On vain luovuuteni ja tekijänoikeudet. Ne ovat minun tuotantolaitokseni.”
Satu Rämö oli 330 000 kappaleen kirjamyynnillä eniten myynyt suomalainen kirjailija vuonna 2023. Hänet tunnetaan muun muassa Hildur-dekkarisarjastaan.
“Tekijänoikeuskorvaukset mahdollistavat uuden musiikin tekemisen ilman luovuuden rajoittamista”
Lyyti, laulaja-lauluntekijä
“Aloin tehdä omia biisejä, koska sain näin yhdistettyä kaksi minulle rakasta asiaa, musiikin ja kirjoittamisen. Ne ovat minun tapani ilmaista itseäni. Niiden avulla pystyn parhaiten välittämään ajatuksiani.
Musiikin kautta voi käsitellä ja jakaa monimutkaisia ja universaaleja tunteita. Vaikka ihminen ei olisi kokenut biisissä kuvattuja asioita, tunteet voivat olla silti yhteisiä. On kiehtovaa, miten syvälle tunteisiin ja kokemuksiin voi musiikin avulla päästä.
Aloitin laulaja-lauluntekijänä jo opiskellessani laulua Joensuun konservatoriossa. Nykyään musiikki on minulle täysipäiväinen, lähes ympärivuorokautinen työ. Puolet tuloistani tulee tekijänoikeuskorvauksista, puolet keikoista.
Keikat ovat minulle tärkeitä, sillä suora yhteys yleisöön on minulle aina vain merkityksellisempää. Jos biisien tekeminen on oman mielen ja ympäröivän maailman ilmiöiden tutkimista, keikalla saan jakaa ne ajatukset ja tunteet yhdessä muiden ihmisten kanssa.
Työni vaatii paitsi biisien tekemistä ja esittämistä myös monenlaista organisoimista kymmenien ihmisten kanssa. Tämän työn mahdollistavat tekijänoikeuskorvaukset. Niiden avulla voin myös tehdä uutta musiikkia, ilman että luovuuttani rajoittaisi ajatus menestysbiisin tekemisestä. Vain niin syntyy jotain uudenlaista.”
Lyyti on julkaissut kolme albumia. Hänet tunnetaan muun muassa kappaleistaan Mihin voi soittaa? ja Ennätyshelteet. Lyyti julkaisee pian uutta musiikkia ja esiintyy kesällä festareilla ympäri Suomen.
”Pitkän elokuvan tekeminen on monivuotinen satsaus”
Selma Vilhunen, elokuvaohjaaja ja käsikirjoittaja
“Liikkuva kuva on äidinkieleni. Se on tapa, jolla olen yhteydessä tähän maailmaan ja ihmisiin. Haluan välittää elokuvissa ihmisille maailmoja ja viedä heitä paikkoihin, joita he eivät muuten näkisi. Tutustuttaa heitä ihmisiin, joita he eivät ehkä ikinä kohtaisi. Kuljettaa ihmisiä erilaisten tunteiden ja maailmojen läpi.
Elokuvan teko on pitkälti ajattelutyötä. Saan inspiraatiota kaikenlaisesta kirjallisuudesta ja taiteesta. Ihmisistä ja maailmasta ympärilläni. Kun joku ilmiö alkaa vaivata tai riemastuttaa, ja koen, että sitä on syytä tutkia, alkaa kehittelytyö.
On sanottu, että taiteilijaksi tullaan asettamalla itsensä erilaisia pintoja vasten: Taiteilija harjoittaa itse itseään menemällä ovesta ulos, havainnoimalla.
Pelkästään käsikirjoituksen tekemiseen voi mennä pari vuotta. Elokuvan tekoon toiset pari vuotta. Sellainen työ ei onnistu harrastuksena.
Elokuvaohjaajan toimeentulo syntyy apurahoista, palkasta, tekijänoikeuskorvauksista ja rojalteista. Se mitä myyn, on tekijänoikeuteni tuotantoyhtiölle, joka sitten maksaa minulle palkkaa toteutuksesta. Kun vaikkapa esitysoikeudet myydään ulkomaille, ensin maksetaan elokuvaan sijoittaneille heidän osuutensa. Elokuvan tuotosta tuotantoyhtiö ottaa osuutensa, minkä jälkeen muut tekijät saavat sopimusten mukaiset siivut tulosta.
Elokuvaohjaaja saattaa aluksi tehdä valmisteluja omalla riskillä. Rahoitusvaiheessa projektin on läpäistävä monta seulaa ennen kuin sen toteutuminen varmistuu. Tämä on kuitenkin se ala ja tapa, jolla voin omalta osaltani vaikuttaa maailmaan ja ihmisiin. Antaa elämyksiä, ajatuksia ja näkökulmia.”
Elokuvaohjaaja ja käsikirjoittaja Selma Vilhunen tekee sekä dokumenttielokuvia että fiktiota. Hänet tunnetaan muun muassa elokuvista Tyttö nimeltä Varpu, Hölmö nuori sydän ja Neljä pientä aikuista.
“Musiikintekijän tulot syntyvät monista puroista”
Iiro Rantala, muusikko ja säveltäjä
“Musiikki valitsi minut jo lapsena. Ensimmäisen sävellykseni tein 11-vuotiaana. Olen tehnyt nuoresta asti monenlaista musiikin alalla. Vaikka olen jazzpianisti, laajensin nopeasti myös klassisen puolelle. Mun on ollut aina suorastaan pakko säveltää. Jazzin ja klassisen musiikin lisäksi olen säveltänyt musiikkia elokuviin ja musikaaleihin. Tärkein työni on keikkailu, jota teen viikoittain sekä säveltäminen.
Sävellän vain kun tiedän, että sävellykselle on tarve ja paikkansa. Aloitan säveltämisen pianoharjoituksilla. Etsin improvisoimalla hyvältä kuulostavia juttuja. Kun joku tuntuu toimivalta, toistan ja kehitän sitä, kunnes syntyy valmista.
Nuorille musiikintekijöille sanoisin, että älkää jääkö liikaa kiinni opintojen suorittamiseen vaan tehkää, kokeilkaa ja menkää myös ulkomaille. Varhaiset vuodet ovat tärkeitä. Jos oma musiikki ei saa heti vastakaikua, kehittäkää, parantakaa ja kysykää neuvoa ja palautetta konkareilta. Tärkeintä ei ole, että tekee virheetöntä, vaan että on jotain omaa ja persoonallista.
Musiikintekijän tulot syntyvät monista puroista. Itselle tärkein tulonlähde on keikat, pääosin Suomessa ja Saksassa. Toisena tulevat tekijänoikeustulot, jotka alkavat olla tässä vaiheessa uraa jo merkittäviä, kun vuosikymmenten sävellystöiden tulot kumuloituvat. Tekijänoikeudet ovatkin tärkeä pääoma, joka mahdollistaa taiteilijan työn.
Musiikilla on suunnaton arvo. Ihmiset tarvitsevat musiikkia elämäänsä monessa tilanteessa, sen iloissa ja suruissa. Itselle parasta on juuri keikat ja yleisö esitystilanteessa. Spotify-kuulijat ovat vain kiva lisä, tärkeintä on saada musiikilla konkreettinen tunneyhteys ihmisiin.”
Iiro Rantala on suomalainen pianisti ja säveltäjä. Hän on jazzyhtye Trio Töykeiden perustaja ja on säveltänyt lukuisia teoksia pianokonsertoista musikaaleihin.
“Tekijänoikeus on luovan alan tekijälle elintärkeä oikeus”
Joel Karppanen, valokuvataiteilija ja elokuvantekijä
“Haluan osallistua valokuvillani yhteiskunnalliseen keskusteluun, tehdä asioita näkyväksi. Samalla haluan työstää niissä itselleni tärkeitä merkityksiä.
Tein ensimmäisen lyhytelokuvani 14-vuotiaana ja silloin ajattelin haluavani elokuvantekijäksi. Opiskelessani media-alaa innostuin valokuvauksesta dokumentti- ja lehtikuvan kurssilla. Tein harjoittelun lehtikuvaajana ja ehdin kuvauskeikoille maailman kriisialueillekin. En kuitenkaan koskaan halunnut olla mikään macho sankarikuvaaja. Valokuvataide oli valintani. Niiden kautta olen saanut työstettyä tavoitteitani.
Esimerkiksi Suomalainen pastoraali -kuvasarjassa henkilökohtainen aihe laajeni myös yhteiskunnalliseksi kommentaariksi. Äitini muutti yhteen maatilallisen kanssa, kun olin 18-vuotias. Kuvaprojektin avulla halusin ymmärtää maaseudun katoavaisuutta ja nykyihmisen nostalgista maaseudun kaipuuta.
Ruokalähetin työtä käsittelevä Pitkänsillan tuolla puolen -kokonaisuus kuvaa nykyajan työväenluokkaa, joka raataa vailla varmuutta mistään. Kuvattavani oli tsekkiläinen ruokalähetti Kryštof, joka on myös kuvataiteilija. Hän joutui tekemään lähetin töitä voidakseen tehdä taidetta. Projekti oli myös henkilökohtainen ja taiteilijan asemaa tutkiva. Vaihdoimme sen aikana kuukaudeksi rooleja ja tein Kryštofin työn ja annoin palkan hänelle, jotta hän sai tehdä taidettaan. Näyttelystä tuli myös kunnianosoitus aikoinaan Ruotsiin siivoustöihin lähteneille isovanhemmilleni, aikansa siirtotyöläisiä.
Ruokalähetti-projekti avasi silmiäni. Vaikka lähetti ja valokuvaaja olisivat molemmat freelancereita, valokuvaajalla on aina tekijänoikeus työhönsä. Lähetti taas polkee ruokaa asiakkaille algoritmien ohjaamaana ja tuottaa pääomaa vai omistajille, ilman todellista vapautta.
Tekijänoikeus on luovan alan tekijälle elintärkeä oikeus. Voit oikeasti tehdä työtä sen eteen, minkä omistat ja päättää, miten pääomallasi elantosi ansaitset.”