Miksi jokaisella luovan alan toimijalla on oma järjestönsä ja omat edunvalvojansa? Hoituisiko homma paremmin yhteisvoimin, vai onko eriytymiselle perusteensa?
Luovalla alalla on monta edunvalvontajärjestöä, koska ala ulottuu musiikista av-alaan ja kirjallisuudesta kuvataiteeseen. Jokaisella taiteenalalla on myös toimijoita, joilla on eri rooleja, tarpeita ja intressejä. Joskus eri toimijoiden tarpeet voivat samallakin alalla olla jopa vastakkaisia. Itsekin alalle tullessani ihmettelin toimijoiden laajaa määrää. Kun pintaa vähän rapsuttaa, huomaa että laajalle kentälle on myös hyvät perusteet. Tässä tärkeimmät syyt:
Tehtävät: Useimpien luovan alan järjestöjen ensisijainen tehtävä on joku muu kuin edunvalvonta. Esimerkiksi Teoston ja muiden tekijänoikeusjärjestöjen ensisijainen tehtävä on kerätä korvauksia tekijänoikeudella suojattujen teosten käytöstä ja tilittää ne edelleen luovan työn oikeudenhaltijoille. Toisaalta alalla toimii myös monia ammattijärjestöjä, kuten vaikkapa Muusikkojen liitto, joiden tehtävänä on työehtosopimusten neuvottelu ja niihin liittyvä neuvonta. Myös tämä on hyvin spesifi tehtävä. Näitä erityistehtäviä on lukuisia, mutta niiden rinnalla lähes kaikkien hommiin kuuluu myös edunvalvonta.
Monimuotoinen kenttä: Luova ala kattaa laajasti erilaisia sektoreita, kuten musiikki, kirjallisuus, teatteri, kuvataide, muotoilu ja av-ala. Jokaisella alalla sisältöjä käytetään eri tavalla erilaisissa tilanteissa, minkä vuoksi niitä koskevat eri sopimukset ja eri lainkohdat. Tämä edellyttää edunvalvonnalta erikoistunutta asiantuntemusta. Monissa kysymyksissä voidaan tehdä yhteistyötä, mutta tarvittaessa on hyvä myös eriyttää viestintää ja lobbausta, jotta kunkin taiteenalan erityisintressit huomioidaan.
Erilaiset roolit: Luovissa tuotannoissa on monia osapuolia, kuten tekijät (esim. säveltäjät ja kirjailijat), esittäjät (esim. muusikot ja näyttelijät), sisältöjen levittäjät (esim. mediayhtiöt, elokuvateatterit, levy-yhtiöt) tai luovaa työtä hyödyntävät toimijat (esim. museot, teatterit, tuotantoyhtiöt).
Intressit ovat yhteneväiset, kun puhutaan esimerkiksi luovan työn arvostuksesta yhteiskunnassa, mutta hyvin monella järjestöllä on myös eriäviä intressejä. Esimerkiksi sosiaaliturva- ja korvauskysymyksissä osa toimii ”työntekijöiden” etujen valvojana ja osa taas työnantajapuolella. Kaikissa kysymyksissä yhteistä intressiä ei ole, ja se on hyväksyttävä.
Jäsenet: Lopulta kaikkein painavin syy on jäsenistön tahto. Luovalla alalla lähestulkoon kaikki toimijat ovat yleishyödyllisiä, voittoa tavoittelemattomia yhdistyksiä. Tämä tarkoittaa, että jäsenet ovat halunneet perustaa oman järjestön juuri omiin tarpeisiinsa. Esimerkiksi Teoston perustivat lähes sata vuotta sitten säveltäjät valvomaan omia etujaan ja tätä samaa tehtävää toteutamme yhä – nyt vain paljon suuremmalle joukolle. Yhdistyksessä ylintä päätöksentekovaltaa käyttävät jäsenet ja niin kauan kuin he haluavat oman järjestönsä, se myös pysyy. Sellaista on demokratia.
Tarvitaan myös Luovat ry:n kaltaista yhteisvoimaa
Hyvä puoli on se, että kaikilla järjestöillä on käsitys luovan alan verkottuneesta ekosysteemistä. Kaikki tarvitsevat toisiaan. Ei ole olemassa orkesteria ilman säveltäjää. Eikä olemassa näyttelijää ilman elokuvan- tai teatterintekijöitä. Kaikki järjestöt ymmärtävät tämän ja tekevät yhteistyötä aina, kun siihen on mahdollisuus.
Siksi meillä on myös esimerkiksi Kulta ry ja Luovan työn tekijät ja yrittäjät – Luovat ry, jotka ovat ”järjestöjen järjestöjä”.
Luovat ry, jolla on jäseninään 14 tekijänoikeusalan järjestöä, työskentelee sen eteen, että Suomessa tunnistettaisiin luovan työn merkitys ja jotta sekä tekijöillä että yrityksillä on mahdollista saada kohtuullinen korvaus teoksiensa käytöstä. Luovat ry:ssä toimii niin yrityspuolen tekijänoikeuksien haltijoita kuin laaja joukko taiteilijoita edustavia järjestöjä, jotka saavat korvauksensa pääosin muualta kuin kulttuuribudjetista.
Kulta ry edustaa puolestaan pääasiassa kulttuuria tuottavia organisaatioita ja sen ensisijainen vaikuttamisen kohde on valtion kulttuuribudjetti. Koska luovan alan keskinäisriippuvuudet ovat isoja, kaikki toimijat ajavat kuitenkin määrätietoisesti luovan alan, taiteen ja kulttuurin aseman nostamista yhteiskunnassa.
Toimijoiden moninaisuus ja moniäänisyys on useimmiten rikkaus. Äskettäiseen kulttuuripoliittiseen selontekoon annettiin kaikkiaan 281 lausuntoa – enemmän kuin mihinkään muuhun tällä hallituskaudella. Se kertoo kulttuurin ja luovan alan painoarvosta yhteiskunnassa. Kulttuuri koskettaa lukemattomia elämän osa-alueita ja toimii usein toimialojen rajapinnoilla, yhdistäen uusia ajatuksia innovatiivisella tavalla. Jos järjestöt kehittävät omaa osa-aluettaan määrätietoisesti eteenpäin, myös koko yhteiskunta kehittyy ja uudistuu vauhdilla.
Kun yhteistä asiaa on, pystymme keräämään oikeat koalitiot yhteisen asian ympärille. On erittäin tärkeää, että teemme myös hyvää yhteistyötä nimenomaan Luovat ry:n kaltaisissa yhteenliittymissä. Ja nyt meillä näyttää olevan yhteinen iso missio: suomalaisen kulttuurin ja luovan alan hengissä pitäminen.